Löysin ennen joulua FB-kirpparilta Spacerail 8 -kuularadan rakennussarjan. Kerran avattu pakkaus, hinta 5 euroa. Ylläolevassa Verkkokauppa.comin videossa näkyy, mikä tämä mystinen tuote on ja kuinka mahtava se on, jahka sen saa toimimaan.
Annoin radan pojalle viisivuotislahjaksi tammikuun 13. päivä kuluvaa vuotta. Tuon päivän jälkeen ei pojalta montaa lausetta, joka ei sisältäisi sanaa ”kuularata”, ole tullut.
Radan kokoaminen oli kamalaa! Ja niin hauskaa! Rata oli satoina pienen pieninä palasina ja kokoaminen oli hidasta ja paikoin todella vaikeaa. Hermoja raastavaa, mutta palkitsevaa. Koska radan ikäsuositus on 15 vuodesta ylöspäin, kokoaminen oli minun tehtäväni ja poika keskittyi ”joko kokeillaan” -hokemiseen. Kovien, ulkoilun estävien pakkasten ja käytännön järjellä siunatun pikkusiskoni vierailun ansiosta saimme radan koottua parissa viikossa juuri ennen pojan kaverisynttäreitä. 9 pientä poikaa leikki radalla ihastuneena ja niin nätisti, ettei se edes hajonnut.
Kävikin niin, että mies oli tuskallisesta kiroamisestani päätellyt, että talouteen tarvitaan toinen, vielä haastavampi rata. Spacerail 9 löytyi Tori.fi:stä. En ole ollenkaan yllättynyt, että näitä löytyy nimenomaan kirpputoreilta ja nimenomaan sellaisia, joiden paketti on aukaistu ja siihen se on jäänyt.
Spacerail 9 on ollut nyt tekeillä pari-kolme viikkoa. Olemme juuri aloittaneet kiskojenasennusvaiheen. Mieskin on tällä kertaa osallistunut. Poika on auttanut pienten osien kasailussa ja kiskojen mittailussa. En ole vielä juurikaan kiroillut, mutta… uskonpa, että kohta se taas alkaa. Poika totesi tänään, että ”sää et ole vielä kironnut tämän kanssa kovin paljon, mikä on toisaalta ihan hyvä”.
Pienen pojan pää on niin täynnä kuularataa, että aivan naurattaa.
Synttäreille menossa:
– Ne ovatkin muuttaneet uuteen kotiin, ei olla siellä ennen käyty.
– Miten me voidaan mennä sinne kun ei olla oltu siellä ennen?
– No, kyllähän me siihen niiden uuteen kotiin äkkiä totutaan.
– Niin. Kyllä mää varmaan totun siihen uuteen kuularataankin.
Aamulla heti herättyään:
– Äiti arvaa mitä?
– No?
– Tuossa mun kaksvuotissynttärikuvassa nuo valkoiset kynttilät näyttävät aivan kuularadan radalta.
Ja mitä vielä. On hauska nähdä, kuinka lapsi innostuu jostain. Radan kokoaminen on varmaan opettanut myös pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä. Ja paljon kirosanoja, joiden käytön tarpeellisuudesta ollaan tämän varjolla puhuttu rakentavasti. Joskus niitä vaan on päästeltävä ja tämä jos joku on se tilanne, mihin on hyvä kirosanakiintiötään säästää, jos hommaan aikoo tarttua. Vaihtoehtoina on käynyt mielessä mm. radan polttaminen, heittäminen ikkunan läpi tai katujyrän vuokraaminen sen yliajoa varten. Kirosana on kuitenkin aika helppo vaihtoehto loppujen lopuksi.
Spacerail – suosittelen kaikille jotka tykkäävät kiduttaa itseänsä tällaisella näpräämisellä. Ai sitä onnea, kun se on valmis. Nyt onkin mentävä taas rakentelemaan. Tämän kirjoittamisen aikanakin on muutamia kymmeniä kertoja nimittäin esitetty toive ”äiti tehtäiskö taas tota kuularataa”.
paahatussa.wordpress.com 